Kaksi syytä valita kirjoitusharjoitukset ryhmässä yksin riipustelun sijaan

1. Aloittamisen vaikeus. Jos tekstin voisi tulostaa suoraan aivoista paperille, olisi minulla varmaan jo valmis romaani. Jostain syystä mieli ja keho kuitenkin lopettavat yhteistyönsä juuri silloin kun pitäisi saada ideat paperille. Keho ei suostu suorittamaan komentoa ”istu ja ryhdy kirjoittamaan”. Sen sijaan kaikki arjen toiminnot tuntuvat sujuvan hienosti. Koti kiiltää, ruoka maistuu ja netin kissavideot kiinnostavat. Ja hups. Kirjoittamiseen varattu aika onkin kulunut umpeen.

Ryhmässä suoritetuissa kirjoitusharjoituksissa tätä ongelmaa ei yksinkertaisesti siitä syystä ole, että vaihtoehtojakaan ei ole. Än yy tee NYT, kirjoita!

2. Kun olen saanut idioottimaisesti mielen surkastuttamiseen ja hedonismiin taipuvaisen kehoni viimein koneen äärelle, iskee itsekritiikki. Sen vuoksi ensimmäisestäkin lauseesta voi tulla ongelma.

Enkö keksi mitään omaperäisempää? Vai onko tämä nyt jo tekotaiteellista? Mikään kirjoittamani lause ei tunnu sopivan hohdokkaalta tarinalle, jonka olen jo hahmotellut täydellisesti päässäni. Usko omiin kykyihini alkaa surkastua.

Onneksi delete on olemassa. Käytän sitä varmaan enemmän kuin muita näppäimiä. Kissanikin saavat enemmän tekstiä aikaan kävellessään näppäimistön yli. Mutta omanarvontuntoni estää minua luovuttamasta kirjoittamisprojektia kissoille. Niinpä ryven itsesäälissä lopun iltaa: ”taas ihan surkeaa tekstiä”.

Yhteisissä kirjoitusharjoituksissa tämäkin ongelma ikään kuin huomaamatta katoaa. Lauseita ei ole tarkoitus korjailla, eikä siihen anneta aikaa. On tärkeää oppia riisumaan itsekritiikki ja suodattimet. Lopputuloksen ei tarvitsekaan olla erityinen, kiinnostava tai millään muotoa hyvä. Kyse on harjoituksesta ja vain harjoittelemalla oppii kirjoittamaan.

Jatkoa seuraa…

Mistä kirjoitusharjoituksissa on kyse

Kun kirjoitamme yhdessä ja jaamme kirjoitettua, vaikutamme toisiin ja toistemme teksteihin monella tavalla.

Kirjoituspajassa kuunnellaan muiden tekstejä ääneen luettuna. Tämä on yhtä tärkeää kuin kirjoittaa itse. Kun kirjoittaja antaa ja saa palautetta tekstistään, tulee sanottua ääneen ja toisin sanoin se asia, jonka on kirjoittanut - Ja joka on mahdollisesti koskettanut! Tekstin kirjoittanut saattaa samalla havahtua siihen, mitä oikeastaan on kirjoittanut.

Pajassa kirjoittaminen tapahtuu tässä ja nyt. Väitän myös, että samalla tapahtuu sanatta monta asiaa, ja kirjoittaja saattaakin alkaa kirjoittaa hämmästyksekseen toisen ideaa. Tällöin päästään kiinni ydinasioihin, tekstin voimaan, sekä siihen, mikä tekstissä ei ole niin tärkeää.

Voi käyttää myös sanaa valo, kirkkaus tai ytimekkyys. Kun luemme yhdessä ja keskustelemme luetusta, sanojen takaa alkaa usein pilkottaa idea, joka saattaa onnella vielä kirkastua oivallusten, tiivistyksen tai toisin sanomisen kautta.

Tärkeintä siis on kuunnella, kysyä, jakaa, jatkaa, kirjoittaa uudella tavalla ja uudestaan. Mahdollisimman monelle näkökulmalle, niin että tekstin kristallinomaisuus, sen kyky olla taidetta paljastuu ja sieltä voidaan, niin halutessa, hioa esiin kirkastunut teos.

Tule mukaan ja kokeile, loista valoa tai pimeää. Kirjoita huonosti tai hyvin, oleellista on vain jakaa, tehdä yhdessä ja löytää tekstistä sen ydintä.

Sanaton kokoustaa seuraavan kerran  8.10.2015